Jetro Stavén photography -
Jetro Stavén photography -
Jetro Stavén photography -
Jetro Stavén photography -
Jetro Stavén photography -
Jetro Stavén photography -
Jetro Stavén photography -
Jetro Stavén photography -
Jetro Stavén photography -
Jetro Stavén photography -
Jetro Stavén photography -
Jetro Stavén photography -
Jetro Stavén photography -
Jetro Stavén photography -
Jetro Stavén photography -
Jetro Stavén photography -
Jetro Stavén photography -
Jetro Stavén photography -
Jetro Stavén photography -

Revontulijahdissa Lapissa

Muutama viikko sitten lähdimme kuvaajaystäväni Tero Heinosen kanssa viideksi päiväksi Lappiin revontulireissulle. Tarkoituksena oli juosta yöt revontulien perässä, sekä nauttia Lapin luonnosta ylipäätään. Tammikuu oli siitä hyvä ajankohta reissulle, ettei se ole mikään sesonkiaika turismissa.

Torstaina 19.1 lensimme päiväsaikaan ensin Kittilään, josta vuokrasimme auton ja lähdimme ajamaan kohti majapaikkaamme. Olimme buukanneet yösijat majatalosta Hetasta, noin 1h30min ajomatkan päästä Kittilästä ja noin 20min päästä Norjan rajasta. Reissun alku näytti heti hyvältä, sillä revontulitutkat lupasivat hyviä mahdollisuuksia revontulien näkemiseen ja sääennuste näytti pilvetöntä taivasta. Optimiolosuhteet!

 

Ensimmäistä iltaa kohti ennusteet näyttivät vain huonommilta ja huonommilta, joten alkuinto hieman laantui heti kättelyssä. Päätimme kuitenkin kokeilla ja ajelimme kuvauspaikan perässä noin 45 minuutin päähän erään järven (jonka nimeä en enää muista) rantaan, josta oli hyvät näkymät pohjoiseen päin. Paikalla olikin sattumalta bussilastillinen ranskalaisia turisteja revontulisafarilla pällistelemässä, joten alkuinto ei tässäkään vaiheessa ollut missään sfääreissä. Hetken päästä huomasimme kuitenkin pientä vihreää loimutusta horisontissa. Reissun ensimmäiset revontulet bongattu! Kummoiset ne eivät olleet, mutta olipahan jotain kuvattavaa. Hetken päästä reposet kuitenkin laantuivat ja myös turistit kaikkosivat. Teron kanssa jäimme vielä jäälle sen toivossa, että taivas leimahtaisi uudelleen. Ajankuluksi otimme tähtikuvia ja kuvasimme joitain profiilikuvajuttuja lämpimiksemme. Välillä taivaalla leimahtikin, mutta melko himmeästi. Päätimme lopulta vaihtaa paikkaa toisen järven rantaan, jossa taivas näytti samanlaiselta, emmekä viihtyneet siellä pitkään. Jatkoimme ajelua ja näytti, että revontulia olisi hieman kerääntynyt lisää. Löysimme kivan pysähdyspaikan johon jäimme pidemmäksi toviksi kuvaamaan ja odottelemaan taivaan loimuamista. Välillä revontulet pilkahtivat hieman, mutta mitään kovin ihmeellistä ei vieläkään tallentunut kameralle. Lopulta luovutimme noin kuuden aikaan yöllä lopullisesti ja menimme nukkumaan.

Huonot unet ja päivällä taas liikkeelle. Päätimme lähteä Norjan puolelle jo päiväsaikaan, kun juuri päättynyt kaamosaika tarjosi nyt mukavasti valoa. Ennusteet illalle olivat jälleen hyvät, joten odotukset olivat korkealla. Valoisan ajan kiertelimme Norjan puolella roadtrip- hengessä ja pysähdyimme aina silloin tällöin kuvaamaan jotakin. Päätimme käydä nukkumassa välissä muutaman tunnin päikkärit vielä ennen illan revontulijahtia. Muutama tunti lepoa, auto taas alle ja kuvauspaikoille. Pieni pettymys kohtasi meidät kuitenkin heti, sillä ennusteet eivät luvanneetkaan enää kovin kummoista revontulisaldoa. Pitkään kiertelimme tyhjää, kunnes viimein alkoi loimuamaan, tosin melko kaukana. Päätimme etsiä tienvierestä paikan, josta saisimme kivasti tyhjää tietä kuviin mukaan. Taivas loimusi hetken aikaa ihan näyttävästi, kunnes laantui jälleen. Kiertelimme vielä tovin, mutta loimut eivät nousseet enää uudestaan ja ennusteet eivät olleet kummoisia loppuyölle Päätimme mennä nukkumaan ja ajaa seuraavana päivänä pidempi reitti. Itseni jo nukahdettua, Tero oli käynyt yöllä bongaamassa pihalta vielä makoisat revontulet. Pieni katkeruus iski, mutta mitäs nukahdin niin aikaisin, oma vika.

 

Herääminen venyi seuraavana aamuna hieman, mutta lähdimme heti ylös päästyämme ajamaan Saariselän suuntaan. Päivän epistolana oli kiertää iso ympyrä Kittilän, Saariselän ja Inarin kautta ja tulla takaisin Karigasniemen kautta Norjan puolelta Hettaan. Ajettavaa tulisi lähemmäs 800km. Päivällä ajelimme parin pienen kuvauspysähdyksen kautta Saariselälle, jossa pidimme pidemmän tauon. Terolla asui koiravaljakko- ja moottorikelkkasafareita vetävä tuttava Saariselällä, joten tämä kontakti täytyi hyödyntää. Saimmekin pienen exclusice-moottorikelkkasafarin läheiselle tunturille. Erittäin hauska kokemus! Kävimme vielä yhdessä syömässä kunnes jatkoimme matkaa.

Tänä iltana revontulille oli iso todennäköisyys. Ehdimme ajaa Inariin, kun alkoi jo taivaanrannassa loimuta. Inarinjärven rannasta saimme alkutahdit illalle parin revontulikuvat muodossa. Hetken päästä matkaa jatkettuamme leimahti kunnolla. Etsimme kuvauspaikat ja nyt oli tosi kyseessä: Taivas loimusi joka puolella. Kuvasimme ympäri-ämpäri niin paljon kuin ehdimme. Pinkkireunaiset revontulet olivat upeaa katseltavaa ja välillä matalana lainehtivat revontulet pitivät maagista huminaa. Ajantaju katosi täysin, mutta arvioisin että ainakin tunnin kuvasimme lähes mitään toisillemme puhumatta metsän- ja tien reunassa rämpien. Lopulta taivaalla hieman hiljeni ja oli hyvä väli jatkaa matkaa. Loppumatkan ajan pysähtelimme milloin missäkin kuvaamassa ja aina loimusi mukavasti. Kuvasimme pitkälle aamuyöhön asti ja materiaalia kertyi kyllä hyvin.

Pitkät unet maistuivat ja nukuimmekin myöhälle aamupäivään. Sääennustus aiheutti pettymyksen. Tänään sataisi lunta ja olisi pilvistä. Viimeisenä iltana ei siis enää revontulia tarvitse toivoa. Päätimme viettää viimeisen illan lomailleen. Ajoimme Ylläkselle, josta otimme hostellista yöpaikan viimeiseksi yöksi. Menimme ajoissa perille ja tsekkailimme iltapäivästä kuvasatoa läppäriltä. Joukossa oli sen verran kovia ruutuja, että tarjosimme niitä muutamiin lehtiin. Joitakin kuvia menikin kaupaksi. Terolla tärppäsi jopa Helsingin Sanomista. Kuvamyynnin kunniaksi söimme hyvin ja viihdyimme illan paikallisessa muutamien oluiden voimalla. Voi sitä lapista nauttia näinkin.

Viimeisenä päivänä jäljellä oli enää pakollinen vierailu Jounin kaupassa. Sen jälkeen menimme syömään ja pakkasimme kamppeemme. Adios! Ensi syksynä takaisin.

Alla kuvakooste reissun materiaalista.

Avainsanat: Lappi,  Hetta, Norja valokuvaus, revontulikuvaus, jetro stavén photography, tero heinonen

Facebook Flickr Instagram share