Vuoden ensimmäiset häät – Salla & Jussi

Vuoden 2019 ensimmäiset hääkuvaukset osuivat lauantaille 19.1. En ollut kuvannut kuin yhdet häät viimeiseen lähes neljään kuukauteen, joten huomasin olevani hieman tavallista enemmän jännittynyt. Yleensä jos kuvaus jännittää tavallista enemmän, se myös menee hyvin. Tuntuu, että silloin keskittyy paremmin ja haluaa yrittää kovempaa. Ehkä silloin tavoittelee normaalia enemmän itsensä ylittämistä ja sen tuomaa euforiaa, johon väitän, että jokainen kuvaaja on enemmän tai vähemmän koukussa.

Pakkasta oli rapeat kymmenen astetta ja tarkoitus oli kuvata myös ulkona. Mukavaa paleltumista oli siis tiedossa. Itse voin toki pukeutua lämpimästi, mutta aina herää huoli hääparin pakkasenkestosta. Kameran edessä tulee äkkiä kylmä tällaisella kelillä.

Päivä alkoi Glo Art Hotellista, jossa hääparilla oli huone. Koska meillä oli runsaasti potrettikuvausaikaa, päätimme käyttää siitä vähän isomman osan sisällä kuvaamiseen kuin alunperin oli tarkoitus. Sattumalta hotellissa oli toinenkin hääpari kuvaamassa, mikä oli hieman yllättävää tammikuulle. Glo Art Hotellissa on kuitenkin paljon hyviä kuvauspaikkoja (vink vink!), joten toisen parin läsnäolo ei juuri kuvausta hidastanut. Pääsimme hyvin vauhtiin. Glo:sta siirryimme juhlapaikan viereiseen SinebryChoffin puistoon, jossa hääpari kärvisteli kameran edessä urheasti vielä reilun puolituntisen. Kuvaus sujui Jussin ja Sallan kanssa erittäin hyvin. Hyvä yhteys parin kanssa – se on kaiken a ja o. Tätä en voi tarpeeksi painottaa.

Ainoa hankaluus kuvauksissa oli, hieman paradoksaalisesti, hyvä sää. Aurinkoinen keli oli tuonut puiston täyteen kävelijöitä ja mäenlaskijoita. Onneksi muutamia rauhallisia kuvauspaikkoja löytyi puiston laitamilta. Kuvausten lopuksi keksin vielä pyytää luistelukentältä porukkaa luistelemaan hääparin ympärille, josta saatiin hauskat bonuskuvat.

Tästä oli hyvä siirtyä Kiltakellariin, päivän juhlapaikkaan. Kiltakellari on juhlapaikkana erittäin toimiva ja komea tila. Kuvaajan näkökulmasta se on kuitenkin vähintään pienimuotoinen helvetti: Se on hämärä ja todella korkea tila, joten kuvaaminen ei ole helppoa. Vaikka nykyteknologia on helpottanut hämärässä kuvaamista huomattavasti, se aiheuttaa edelleen pienen tupon harmaita hiuksia kuvaajille.

Juhla alkoi vihkimisellä, joka suoritettiin toisessa, pienemmässä tilassa. Upean intiimi vihkiminen, jossa allekirjoittaneella oli hieman poskiapunoittava rooli, kun vähäisen tilan takia jouduin liikkumaan jatkuvasti ihmisten edessä. Se on toki tuttua, mutta haluan aina olla mahdollisimman vähän yleisön edessä, jotta kaikki voivat seurata toimitusta ilman häiriöitä. Kuvaajan takamus on ainakin suurimmalle osalle häiriötekijä, luulisin.

Vihkimisen jälkeen juhlat pääsivät alkaamaan. Vieraina oli huomattavan paljon hääparin kavereita ja muutenkin rentoa porukkaa, joten tunnelma oli kokoajan loistava. Myös ohjelma oli suunniteltu hauskasti. Perinteisten hääjuhlanumeroiden lisäksi oli pari omalaatuisempaa esitystä. Hääpari harrasti kansantanssia, joten he olivat suunnitelleet mahtavan koreografian itselleen. Vieraista löytyi myös tanssi- ja laulutaitoista väkeä, joten esityksiä piisasi. Mieleenpainuvin oli ehdottomasti sulhasen isän ja hänen ystävänsä esittämä oma tanssiesitys, joka oli vertaansa vailla. Se oli ehkä hauskinta, mitä olen hetkeen häissä nähnyt.

Puheiden ja esitysten jälkeen alkoi vapaampi ohjelma ja siihen päättyi myös oma työpäiväni. En kuitenkaan malttanut heti lähteä, sillä tanssilattialla vedettiin niin komeasti jalalla, että oli pakko ottaa vielä muutamat kuvat. Paikalla oli myös sattumalta muutama vanha tuttu, joten jäin pahasti suustani kiinni. Taisin olla lopulta yli tunnin verran ylimääräistä. Parhaat häät ovat sellaisia, joista ei edes tee mieli lähteä heti kun työpäivä päättyy. Nämä olivat ehdottomasti sellaiset häät. Kiitos ja onnea vielä Salla & Jussi! <3

Alla kuvakooste päivästä, joka oli muuten harvinaisen vaikea valita tällä kertaa. Se kai kertoo siitä, että onnistuin ainakin omasta mielestäni hyvin.

Avainsanat: hääkuvaaja hääkuvaus helsinki häät kiltakellari jetro stavén blogi valokuvaus valokuvausblogi tapahtumakuvaus valokuvaaja

2018: Suuria voittoja, pieniä vaikeuksia

On tammikuu 2018. Istun kotisohvalla ja mietin alkavaa vuotta. Joulun ja uuden vuoden tienoo on freelance-valokuvaajalle hiljaista aikaa. Tiedän kyllä melko varmasti, että töitä on tulossa tänä vuonna paljon, mutta pieni epäilys kalvaa takaraivossa. ”Entä jos töitä ei tulekaan? Mitä sitten teen? En osaa kuin valokuvata.” Yritän karistaa ikävät ajatukset alkamalla editoimaan. Kuvasin uutenavuotena häät ja niissä riittää vielä perattavaa. Ehkä otan vähän hiljaisemman tahdin näihin. Onpahan tekemistä parille päivälle. Uppoudun tietokoneelle.

Puhelin soi iltapäivällä. Neloselta soitetaan. ”Pääsisitkö tän kuun lopussa kuvaamaan Tähän aikaan ensi vuonna- sarjan promokuvat? – Say no more. Pääsen.” Yhtäkkiä kaikki huoleni kaikkoavat. ”Tästä tulee huikea vuosi!”, ajattelen. Näin pienestä se voi olla kiinni. Yksi puhelu, josta saat hyvät vibat ja mielenkiintoisen projektin plakkariin.

En ollut väärässä, vuodesta tuli mahtava, väitän, että jollain tapaa jopa käänteentekevä vuosi urallani. Alkuvuodesta sain suurimman tunnustukseni valokuvaajana toistaiseksi – Fotofinlandia voiton hääkuvasarjasta, sekä yleisön suosikki- sarjasta. Samaan aikaan sain 3. sijan Vuoden hääkuva- kilpailusta. Kilpailumenestys, vaikka onkin tavallaan toissijainen työssäni, tuo aina mukavasti näkyvyyttä. Sain runsaasti yhteydenottoja ja hetken tuntui, että keikkaa tulvi ovista ja ikkunoista. Nimeni pyöri mediassa ja väitän, että tässä kohtaa ”breikkasin” isompien piirien tietoon aivan uudella tasolla.

Se oli tietysti liian hyvää ollakseen totta. Pian havahduin todellisuuteen, kun keväällä alkoi jälleen hiljaisempi jakso. Freelancerina olen toki tottunut työmäärän radikaaleihinkin muutoksiin. Joskus töitä riittää viikoiksi vaikka vuorokauden jokaiselle tunnille. Joskus taas menee useampi viikko, ettei keikkaa yksinkertaisesti ole. Pikkuhiljaa olen oppinut nauttimaan rauhellisemmasta ajasta ja opetellut ottamaan aikaa itselleni. Se on silti aina vaikeaa. Mieleen hiipii väistämättä negatiivisia ajatuksia. ”Enkö ole tarpeeksi hyvä? Mitä jos keikkaa ei loppuvuonna tulekaan?”. Onneksi olin saanut koko kesän hääsesongin loppuunmyytyä toukokuusta syyskuun loppuun. Ainakin kesän ajalta tekisin hyvän tilin.

Hiljainen aika loppuu aina ennen pitkää. Se pitäisi muistaa. Kaikenlaista keikkaa pukkasi jälleen. Tein yrityskuvauksia ja lehtikuvauksia epäsäännöllisen säännöllisesti koko ajan. Mukaan mahtui mm. LähiTapiolan, Bonavan ja useamman pienemmän yrityksen mainosprojekteja. Heinäkuussa pamahti vielä isommin – Neloselta tuli jälleen puhelu. Tällä kertaa kyse oli tulevan Vain Elämää- kauden promokuvauksista. Isoin projekti urallani ja se meni nappiin. Kiitos kollega Mitro Härköselle apuvoimista! Myös lehtikuvauksessa pääsin kiinni mielenkiintoisiin keisseihin – kuvasin paljon poliittista kuvajournalismia maamme huippupoliitikoista. Mainittakoon nimistä mm. Jan Vapaavuori, Kai Mykkänen ja Petteri Orpo. Ålandsbanken oli myös viime vuoteni isoimpia asiakkaita – heille kuvattiin kaikkea aina asiakaslehdestä henkilökuntakuviin. Loppukesästä teimme Itämeriprojektin tiimoilta vielä Tuuli Petäjä-Sirenistä isomman kuvaprojektin.

Syksyn tullessa huomasin, että olin lopulta tehnyt tänä vuonna töitä ehkä enemmän kuin koskaan. Oli aika reissata ja ottaa lomaa. Se maistui erittäin hyvältä. Loppuvuodesta tein vielä muutamat lehti- mainos- ja tapahtumakuvaukset, parit hääkuvaukset ja vielä yhden tv-keikan: Tulevan Bachelor Suomi- kauden promokuvat. Ne julkaistaan muuten tänä keväänä.

Tätä kirjoittaessani olen täsmälleen samassa tilanteessa kuin vuosi sitten. Hiljaista. Ehkä tänä vuonna pelottaa hitusen vähemmän. Samat ajatukset vellovat silti päässäni. Koitan lähteä vuoteen positiivisen kautta. Viime vuonna otin isoja askeleita urallani. Ansioluettelokin on pidentynyt usealla rivillä. Eteenpäin!

Kiitokset kuluneesta vuodesta kaikki asiakkaat, yhteistyökumppanit ja seuraajat! Alla 40 kuvan kooste vuoden tekemisistäni. Kuvailemisiin!

Avainsanat: valokuvaaja helsinki hääkuvaus hääkuvaaja mainoskuvaus mainoskuvaaja lehtikuvaaja lehtikuvaus valokuvaus jetro stavén photography

Hääkuvat Saimaassa

-Janne & Tuuli

Elokuun alussa minulle tuli mielenkiintoinen kuvauskysely jälkikäteis-hääkuville Lappeenrannasta. Alkukesästä naimisiin menneet Janne ja Tuuli halusivat hieman trash the dress- henkisesti jotain erilaista ja kenties repäisevää hääkuvaa. Olin muutoinkin tuohon aikaan menossa kotiseuduille Taipalsaarelle pienen kesäloman muodossa, joten otin haasteen vastaan ilomielin. Ei se ole loma eikä mikään, jos ei yhtä työkeikkaa heitä.

Pari antoi minulle melko vapaat kädet kuvauspaikkojen ja -ideoiden suhteen. Kunhan paikka olisi Lappeenrannan kupeessa. Lappeenrannasta en meinannut millään keksiä kuvauspaikkoja tai -ideoita, vaan ajatuksen juoksu vei minut koko ajan väkisin Taipalsaarelle. Ehkä siksi, että 20 ensimmäistä vuottani Taipalsaarella asuneena tunsin kunnan paikat läpikotaisin. Taipalsaari on pieni kunta Lappeenrannan vieressä, joka on tunnettu lähinnä Saimaasta, Suomen suurimmasta järvestä. Itselleni olikin heti selvää, että sitä täytyisi hyödyntää näissä kuvauksissa. Vesi on ehdottomasti yksi omista suosikki elementeistäni muutenkin. Teema oli valmis ja hääpari hyväksyi sen.

Konkreettiseksi paikaksi valikoitui Suur-Saimaan vanhan Lomakylän ranta. Suur-Saimaalla horisontti oli tarpeeksi kaukana ja sijainti sen verran etäinen, että saisimme kuvata vapaasti. Kuvien tyylistä halusin hieman mahtipontista: hyvin valaistua, voimakasta ja kontrastista. Miljöölle iso osuus. Toivoin jopa salaa hieman myrskyisää keliä.

Seuraavaksi tarvitsi buukata assistentti, sillä tiesin että järvi + hääpari tuottaisi jonkinlaisia ongelmia varmasti. Onneksi Taipalsaari-vuosiltani on jäänyt muutamia hyviä ystäviä, joita kehtasin hätyytellä. Ystäväni Eppu lähtikin mielenkiinnosta mukaan tuoppipalkalla. En kyllä muista maksoinko koskaan.. Pistä Eppu viestiä, jos jäi hampaan koloon!

Kuvauspäivä koitti. Sää oli tälle kesälle tyypillisesti jälleen sateinen ja lähes myrskyä enteilevä. Täydellinen siis tähän kuvaukseen, onneksi. Kuvauspaikalle päästyämme satoi kuitenkin melko kovaa, mikä on aina meikille ja hiuksille ongelmallista. Horisontissa siintivät upeat myrskypilvet, joten halusin alkaa heti hommiin. Mukana oli parille sateenvarjo ja pian oltiinkin jo kuvaamassa. Muutamaa minuuttia myöhemmin jo järvessä. Tummat pilvet toimivat loistavasti. Sain kuviin juuri sitä mahtipontisuutta, mitä hainkin. Epun tehtäväksi jäi lähinnä valojen suuntailu, hunnun heittely, sekä allekirjoittaneen (tai lähinnä kameran) suojaaminen sateelta kuvatessa. 

Pari suoriutui kameran edessä mallikkaasti hankalissa olosuhteissa ja meillä klikkasi ihan hyvin. Klikkaus oli tällä kertaa tavallista tärkeämpää, sillä kuvaus täytyi suorittaa suht ripeään tahtiin, sillä ilma oli viileä ja vesi yllättävän kylmää. Kosteus huoletti kampauksen ja meikin puolesta myös kokoajan.. Kiireessä kuvaaminen on kuitenkin sen verran tuttua puuhaa, ettei se oikeastaan haitannut missään kohtaa. Hunnun heitto - kuva oli ainut oikeasti ongelmia tuottava osuus. Kun huntu oli kerran kastunut, se oli niin painava, märkä klöntti, että se oli ähes mahdotonta saada heitettyä nätisti ilmaan uudestaan. Eppu koitti kaikkensa puristaa hunnusta vettä pois. Se auttoi vähän ja saimme jatkettua heittelyä edes hetken. 

Myrskyksi keli ei koskaan yltynyt - päin vastoin. Pikkuhiljaa kuvausten edetessä sade hiljeni ja kuvausten loppua kohden taivas alkoi repeillä. Lopussa saatiin auringonpaistetta kuviin. Vaikka aluksi en tykännytkään dramaattisten pilvien kaikkoamisesta, niin jälkikäteen myönnettäköön, että myös loppupuolen kuvat toimivat ihan mallikkaasti. Kaikkiaan tämä oli hyvin mieleenpainuva ja hauska kuvaus, josta olen myös erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Pieni kuvakooste yhden behind the scene - kuvan kera alla. Kiitokset vielä Epulle ja paljon onnea hääparille!

Tekniikkaosuus: Kamerana toimi Canon 5D mk IV, linsseinä Sigma ART 35mm & 85mm 1.4 ja pari laajaa kuvaa otettiin myös Canonin 24-70 2.8L linssillä. Valaisuna Godox AD360 II pienellä softboxilla (takavalossa kupuheijastimella) ja 80cm refla.
Avainsanat: Jetro Stavén Photography hääkuvaus saimaa hääkuva wedding photography taipalsaari järvihääkuva valokuvaus häät2017

Elina & Ville - Talvihäät Suomenlinnassa.

Helmikuun 11.päivä vuorossa oli Elinan ja Villen talvihäiden kuvaaminen Suomenlinnan kauniissa maisemissa. Kuvauspakettina oli 5. - eli aamusta iltaan setti luvassa. 

Aamu alkoi kampaajalla Kalliossa ja meikillä keskustassa, joista selvisimme hyvissä ajoin jo Suomenlinnaan odottelemaan vihkimistä. 

Suomen talvi oli tällä kertaa järjestänyt meille vähälumisen, mutta viileän ja tuulisen pakkaspäivän. Ihan ok helmikuulle, tosin tuuli tarkoittaisi, että Suomenlinnassa olisi aika vilpoista. Ja olihan siellä.. Pienestä kärsimyksestä huolimatta kuvaaminen mahtavan parin kanssa sujui hyvin. 

Juhlapaikkana toimi Tenalji von fersen, joka etenkin talvella oli lähes tuskaisen pimeä kuvattava. Siitä kuitenkin selvittiin ilman suurempia tappioita ja lopulta hääpäivästä ja etenkin tunnelmasta jäi kuvaajallekin hyvä mieli. 

Onnittelut vielä upealle hääparille! Ei enempää höpinöitä tällä kertaa, vaan kuvakoostetta kehiin.

Avainsanat: Jetro Stavén photography, blogi, valokuvaus, hääkuvaus, hääkuva, suomenlinna, hääkuvaaja, valokuvaus, helsinki, valokuvaaja
 

Johannan ja Paulin hääpäivä 40:ssä kuvassa

28.1.2017 oli vuorossa Johannan ja Paulin hääkuvaus Varsinais-Suomen Salossa. Juhlapaikkana ja samalla potrettikuvien miljöönä toimi upea Pukkilan kartano. Vihkiminen tapahtui Salon kirkossa.

Upea pari, upeat puitteet, sekä sumuisen sateinen talvipäivä Suomessa. Näistä elementistä saatiin allaoleva kuvakooste aikaiseksi. Tällä kertaa en tämän enempää tarinoi. Kuvat puhukoon puolestaan. Onnea vielä mahtavalle parille!

Avainsanat: hääkuvaus, valokuvaus, valokuvaaja Jetro Stavén, Jetro Stavén photography pukkilan kartano, hääkuva

Revontulijahdissa Lapissa

Muutama viikko sitten lähdimme kuvaajaystäväni Tero Heinosen kanssa viideksi päiväksi Lappiin revontulireissulle. Tarkoituksena oli juosta yöt revontulien perässä, sekä nauttia Lapin luonnosta ylipäätään. Tammikuu oli siitä hyvä ajankohta reissulle, ettei se ole mikään sesonkiaika turismissa.

Torstaina 19.1 lensimme päiväsaikaan ensin Kittilään, josta vuokrasimme auton ja lähdimme ajamaan kohti majapaikkaamme. Olimme buukanneet yösijat majatalosta Hetasta, noin 1h30min ajomatkan päästä Kittilästä ja noin 20min päästä Norjan rajasta. Reissun alku näytti heti hyvältä, sillä revontulitutkat lupasivat hyviä mahdollisuuksia revontulien näkemiseen ja sääennuste näytti pilvetöntä taivasta. Optimiolosuhteet!

Ensimmäistä iltaa kohti ennusteet näyttivät vain huonommilta ja huonommilta, joten alkuinto hieman laantui heti kättelyssä. Päätimme kuitenkin kokeilla ja ajelimme kuvauspaikan perässä noin 45 minuutin päähän erään järven (jonka nimeä en enää muista) rantaan, josta oli hyvät näkymät pohjoiseen päin. Paikalla olikin sattumalta bussilastillinen ranskalaisia turisteja revontulisafarilla pällistelemässä, joten alkuinto ei tässäkään vaiheessa ollut missään sfääreissä. Hetken päästä huomasimme kuitenkin pientä vihreää loimutusta horisontissa. Reissun ensimmäiset revontulet bongattu! Kummoiset ne eivät olleet, mutta olipahan jotain kuvattavaa. Hetken päästä reposet kuitenkin laantuivat ja myös turistit kaikkosivat. Teron kanssa jäimme vielä jäälle sen toivossa, että taivas leimahtaisi uudelleen. Ajankuluksi otimme tähtikuvia ja kuvasimme joitain profiilikuvajuttuja lämpimiksemme. Välillä taivaalla leimahtikin, mutta melko himmeästi. Päätimme lopulta vaihtaa paikkaa toisen järven rantaan, jossa taivas näytti samanlaiselta, emmekä viihtyneet siellä pitkään. Jatkoimme ajelua ja näytti, että revontulia olisi hieman kerääntynyt lisää. Löysimme kivan pysähdyspaikan johon jäimme pidemmäksi toviksi kuvaamaan ja odottelemaan taivaan loimuamista. Välillä revontulet pilkahtivat hieman, mutta mitään kovin ihmeellistä ei vieläkään tallentunut kameralle. Lopulta luovutimme noin kuuden aikaan yöllä lopullisesti ja menimme nukkumaan.

Huonot unet ja päivällä taas liikkeelle. Päätimme lähteä Norjan puolelle jo päiväsaikaan, kun juuri päättynyt kaamosaika tarjosi nyt mukavasti valoa. Ennusteet illalle olivat jälleen hyvät, joten odotukset olivat korkealla. Valoisan ajan kiertelimme Norjan puolella roadtrip- hengessä ja pysähdyimme aina silloin tällöin kuvaamaan jotakin. Päätimme käydä nukkumassa välissä muutaman tunnin päikkärit vielä ennen illan revontulijahtia. Muutama tunti lepoa, auto taas alle ja kuvauspaikoille. Pieni pettymys kohtasi meidät kuitenkin heti, sillä ennusteet eivät luvanneetkaan enää kovin kummoista revontulisaldoa. Pitkään kiertelimme tyhjää, kunnes viimein alkoi loimuamaan, tosin melko kaukana. Päätimme etsiä tienvierestä paikan, josta saisimme kivasti tyhjää tietä kuviin mukaan. Taivas loimusi hetken aikaa ihan näyttävästi, kunnes laantui jälleen. Kiertelimme vielä tovin, mutta loimut eivät nousseet enää uudestaan ja ennusteet eivät olleet kummoisia loppuyölle Päätimme mennä nukkumaan ja ajaa seuraavana päivänä pidempi reitti. Itseni jo nukahdettua, Tero oli käynyt yöllä bongaamassa pihalta vielä makoisat revontulet. Pieni katkeruus iski, mutta mitäs nukahdin niin aikaisin, oma vika.

Herääminen venyi seuraavana aamuna hieman, mutta lähdimme heti ylös päästyämme ajamaan Saariselän suuntaan. Päivän epistolana oli kiertää iso ympyrä Kittilän, Saariselän ja Inarin kautta ja tulla takaisin Karigasniemen kautta Norjan puolelta Hettaan. Ajettavaa tulisi lähemmäs 800km. Päivällä ajelimme parin pienen kuvauspysähdyksen kautta Saariselälle, jossa pidimme pidemmän tauon. Terolla asui koiravaljakko- ja moottorikelkkasafareita vetävä tuttava Saariselällä, joten tämä kontakti täytyi hyödyntää. Saimmekin pienen exclusice-moottorikelkkasafarin läheiselle tunturille. Erittäin hauska kokemus! Kävimme vielä yhdessä syömässä kunnes jatkoimme matkaa.

Tänä iltana revontulille oli iso todennäköisyys. Ehdimme ajaa Inariin, kun alkoi jo taivaanrannassa loimuta. Inarinjärven rannasta saimme alkutahdit illalle parin revontulikuvat muodossa. Hetken päästä matkaa jatkettuamme leimahti kunnolla. Etsimme kuvauspaikat ja nyt oli tosi kyseessä: Taivas loimusi joka puolella. Kuvasimme ympäri-ämpäri niin paljon kuin ehdimme. Pinkkireunaiset revontulet olivat upeaa katseltavaa ja välillä matalana lainehtivat revontulet pitivät maagista huminaa. Ajantaju katosi täysin, mutta arvioisin että ainakin tunnin kuvasimme lähes mitään toisillemme puhumatta metsän- ja tien reunassa rämpien. Lopulta taivaalla hieman hiljeni ja oli hyvä väli jatkaa matkaa. Loppumatkan ajan pysähtelimme milloin missäkin kuvaamassa ja aina loimusi mukavasti. Kuvasimme pitkälle aamuyöhön asti ja materiaalia kertyi kyllä hyvin.

Pitkät unet maistuivat ja nukuimmekin myöhälle aamupäivään. Sääennustus aiheutti pettymyksen. Tänään sataisi lunta ja olisi pilvistä. Viimeisenä iltana ei siis enää revontulia tarvitse toivoa. Päätimme viettää viimeisen illan lomailleen. Ajoimme Ylläkselle, josta otimme hostellista yöpaikan viimeiseksi yöksi. Menimme ajoissa perille ja tsekkailimme iltapäivästä kuvasatoa läppäriltä. Joukossa oli sen verran kovia ruutuja, että tarjosimme niitä muutamiin lehtiin. Joitakin kuvia menikin kaupaksi. Terolla tärppäsi jopa Helsingin Sanomista. Kuvamyynnin kunniaksi söimme hyvin ja viihdyimme illan paikallisessa muutamien oluiden voimalla. Voi sitä lapista nauttia näinkin.

Viimeisenä päivänä jäljellä oli enää pakollinen vierailu Jounin kaupassa. Sen jälkeen menimme syömään ja pakkasimme kamppeemme. Adios! Ensi syksynä takaisin.

Alla kuvakooste reissun materiaalista.

Avainsanat: Lappi,  Hetta, Norja valokuvaus, revontulikuvaus, jetro stavén photography, tero heinonen

Uudenvuoden hääkuvaus – Sanna & Ville

- Hääpäivä 40:ssä kuvassa

Muutama viikko siten juhlittiin vuoden vaihtumista, jonka allekirjoittanut vietti Lappeenrannassa kuvaten Sannan ja Villen häitä. Tälle uudelle vuodelle sattui harmillisen harmaa ja vetinen sää, mutta emme antaneet sen häiritä. Päivä alkoi yhden pintaan hyvin nopealla first look – kuvauksella, jonka jälkeen kuvasimme Lappeenrannan linnoituksen alueella potretit. Hääparin kanssa meillä klikkasi jo suunnittelupalaverissa hyvin, joten parin kuvaaminen ei tuottanut harmaita hiuksia.

Vihkiminen oli Lappeen kirkossa ja vihkikaava oli haluttu pitää erittäin lyhyenä. Toimitus olikin varmaan urani nopeimpia. Kirkosta poistumisen hääpari oli halunnut toteuttaa hieman spesiaalimmin tähtisädetikkujen kera. Se myös sujui todella näyttävästi ja oli herkullinen kuvattava.

Seuraavaksi mentiin jo juhlapaikalle, Hytin VPK-talolle. Se sijaitsee noin 15 minuutin ajomatkan päässä Lappeenrannan keskustasta. Itse häissä oli heti tunnelma kohdillaan. Paljon nuoria, jotka pitivät hyvää naurunremakkaa yllä ja muutenkin tunnelma oli oikein lämmin ja rento. Hääpäivä etenikin omalla painollaan nopeasti. Ohjelma oli pidetty mukavan simppelinä ja perinteisenä kenkäleikkineen ja morsiamen ryöstöineen. Juhlimiselle oli jätetty illalla paljon tilaa.

Iltaa kohti myös sää kirkastui ja pääsimme nauttimaan tähtitaivaasta rakettien kera, sekä hetkeksi myös revontulista. Saimmekin hääparista tällä kertaa todella uniikin, rohkenen sanoa jopa yhden urani tähän mennessä parhaista kuvista, kun saimme iltaisiin hääkuviin revontulia mukaan. Onnea vielä mahtavalle hääparille!

Alla Villen ja Sannan mahtava päivä 40 kuvan koosteena.

Avainsanat: Jetro Stavén photography, häät, hääkuvaus, valokuvaaja

Kihlajaiskuvat syksyisessä Seurasaaressa - Laura & Matias

Syyskuun loppupuolella oli vuorossa kihlajaiskuvaus vanhalle tuttavaparille – Matiakselle ja Lauralle. Kuvauspaikaksi oli valikoitunut  itselleni hyvin tuttu Helsingin Seurasaari ja olinkin  suunnitellut kuvausreitin valmiiksi. Fiiliskuvien perusteella pari halusi melko maanläheistä ja luonnollista kuvaa, mutta hieman sai olla kuvaajan omaa twistiä. Suunnittelin myös muutamat kuvat ja poseeraukset valmiiksi, mutta päätin jättää aika paljon tilaa myös improvisaatiolle. Usein luonnollisimmat kuvat tulevat juuri siten.

Lähdimme kuvaamaan noin puolitoista tuntia ennen auringonlaskua, eli noin kello kuuden aikaan. Halusimme nimittäin kuviin sekä runsasta poutavaloa, että auringonlaskun vielä lopuksi. Päivä tosin oli melko pilvinen, joten auringonlaskukuvien onnistumisesta oli hieman pelkoa takaraivossani. Pääideani nimittäin vaativat juuri sen auringonlaskun. Ei pitäisi Suomessa luottaa sääennusteisiin..

Lähdimme kiertämään kuvausreittiämme. Hieman piti alkuun lämmitellä ”hyvillä jutuilla” ja runsaalla smalltalkilla, jotta päästiin parin kanssa oikeaan kuvauszoneen, mutta jo ensimmäisistä kuvista tuli ihan hyvää matskua plakkariin. Ja siitä meininki vain parani.

Kuvaaminen tuntui sujuvan Matiaksen ja Lauran kanssa todella rennosti ja leppoisasti. Tietysti koska olimme vanhoja tuttuja, niin juteltavaa ja naureskeltavaa riitti, mikä edesauttoi kuvaustilanteen rentoa henkeä. Pari pystyi rentoutumaan kokoajan enemmän ja enemmän kameran edessä ja se alkoi myös näkymään kuvissa. Tasainen poutapilvi- keli sopi merisiin maisemiin ja luonnolliseen lookkiin erittäin hyvin. Valon kanssa ei tarvinnut juurikaan tapella tai alkaa säätämään lisävalojen kanssa.

Lähtöaika oli juuri sopiva, sillä saimme kiertää kuvauspaikat ja toteuttaa impro-ideat kaikessa rauhassa, kunnes päädyimme viimeisille paikoille. Kuin taikaiskusta pilvet alkoivat samalla nopeaan tahtiin vetäytymään auringon edestä. Boom! Mahtava auringonlasku! Käytimme sen loistavasti hyväksemme ja saimme lopulta paljon auringonlaskukuviakin.

Lopulta saatiin kasaan mahtavan monipuolinen ja laadukas setti. Pari oli supertyytyväinen ja myös itse tykkään lopputuloksesta. Kiitokset vielä Matiakselle ja Lauralle – oli ihan mahtavan hauska kuvaussessio!

Tekniikasta sen verran, että 95% mentiin luonnonvalolla ja lisäksi otin pari kuvaa otin yhdellä Canonin 580EX käsisalamalla + kupupehmentimellä. Kamerana Canon 5D mk3 ja linsseinä Sigman ART 35mm F 1.4 noin 60% kuvista, Canonin 85mm F 1.8 noin 30% kuvista ja Canonin 24-70 2.8L noin 10 % kuvista.

Tässä kymmenen kuvan kooste kuvista.

Hääkuvat hylätyssä talossa

Hanna ja Tero ottivat minuun yhteyttä, kun halusivat minut hääkuvaajakseen. Valitettavasti olin jo varattuna heidän hääpäivänään, mutta se ei ollut este, sillä sovimme että kuvaan heidän hääpotrettinsa varsinaisen hääpäivän jälkeen. Pari kertoi heti haluavansa jotain vähän spessumpaa ei-niin-perinteistä. Karu ja luonto mainittiin samassa lauseessa, joten sain heti idean – Kruunuvuoren hylätty kartanoalue. Aluetta ollaan purkamassa asuintalojen tieltä tänä syksynä, joten olen muutenkin halunnut kuvata siellä vielä kun ehtii. Onneksi Hanna ja Tero innostuivat ideasta ja lyötiin kuvauspäivä lukkoon.

Maanantaina 8.8. pääsimme viimein kuvaamaan. Aikaa kuvaukselle oli parisen tuntia ja paikat olin tutkinut etukäteen hyvin. Olin suunnitellut meille reitin jonka varrella olisi mahdollisimman paljon mielenkiintoisia kuvausmiljöitä. Muuten suunnittelu oli melko vähällä, sillä halusin vetää kuvauksen aikalailla improvisaatiopohjalta ja kuvata muutenkin todella autenttisesti luonnonvalolla.  Halusin  haastaa itseäni. Yleensä suunnittelen hyvin ja valaisen ja/tai käytän paljon reflaa. Nyt luonnonvalo, ei assaria ja olin suunnitellut vain pari kuvaa. Toki katsoin referenssikuvia ja suunnittelin kuvien tunnelmaa hieman, mutta kuitenkin.. Olin erittäin innoissani

Lähdimme kuvauskierrokselle puolen viiden jälkeen iltapäivällä. Aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta kivasti puiden läpi. Valon kanssa ei pitäisi tulla ongelmaa. Huomasin heti tulevani oikein hyvin juttuun parin kanssa. Yleensä siinä puolessa ei olekaan ongelmia, mutta nyt oli erityisen hyvä viba. Hanna ja Tero vaikuttivat todella heittäytyväisiltä ja aidoilta ihmisiltä. En ollut väärässä. Heti ensimmäiset kuvat todistivat sen. Mahtava pari kuvata! Pysähdyimme ensin Kruunuvuoren pienelle lammelle keskelle metsää ja aloitin tapani mukaan laajemmilla kuvilla. Useasti laajemmilla kuvilla on helpompi aloittaa kuin ilmeiltä ja heittäytymiseltä paljon vaativilla lähikuvilla. Se toimi nytkin hyvin.

Jatkoimme pikkuhiljaa kohti hylättyjä taloja parin pienen metsäkoukkauksen kautta, kun muutamia ideoita tuli lennosta. Hylätyt talot saivatkin sitten kyytiä – ideoita tulvi ja pari oli loistava kameran edessä. Morsiamesta täytyi ottaa myös pari yksittäiskuvaa, kun löysimme siihen sopivan nurkkauksen ja hienon valon.

Kuvasimme niin paljon kuin sielu sieti ja niin pitkään kuin aika riitti. Saimme aikaiseksi erittäin laajan setin, kaikkiaan lähes 60 kuvaa. Tässä kooste kuvauskierroksemme lopputuloksista. Onnea vielä mahtavat Tero ja Hanna!

Kamerakalusto: Canon 5D mk3, Sigma 35mm Art & Canon EF 85mm 1.4.

Avainsanat: Jetro Stavén, Jetro Stavén photography, canon, sigma art, valokuvaus, hääkuvaus, hääkuvaaja, kruunuvuori, hylätyt kartanot

Petri & Hanne - hääpäivä 40:ssä kuvassa

11.6.2016 vietettiin Petrin ja Hannen hääpäivää kauniissa Suomenlinnan maisemissa. Juhlapaikkana toimi  Pirunkirkon juhlasali ja vihkiminen suoritettiin ulkona. Päivä oli täynnä naurua, tunnelmallisia puheita ja mahtavia musiikkiesityksiä. Loppuillan kruunasi ranskalaisen räppäri-ystävän vetämä show. Sen pidempää sepostelematta - tässä päivän tunnelmat tiivistettynä neljäänkymmeneen kuvaan.